Omatoiminen matkustusintoni sai alkunsa vuonna 2006 suunnatessani ensimmäistä kertaa maailmalle töihin...

Kesä 2006 oli ensimmäinen lomani ammattikorkeakoulusta. Olin jo pitkään haaveillut hakeutuvani töihin Saksaan ja päädyin katselemaan avoimia paikkoja talven aikana mol.fi sekä EURES -sivustojen kautta. Ravintolatyö Saksan Pohjanmeren saaristossa kuulosti houkuttelevalta ja sain kuin sainkin paikan. Pesti oli 2kk heinä-syyskuu ja pakkasin ensimmäistä kertaa tavarani muuttaakseni ihan yksin ulkomaille. Saksan kieltä olin lukenut koulussa pitkänä, mutta käyttökokemusta kielelle ei juurikaan ollut. Tavoitteeksi asetinkin kielen oppimisen ulkomaantyökokemuksen kartuttamisen ohella.

Föhrin saari sijaitsee Pohjois-Saksassa, 40 minuutin lauttamatkan päässä Saksan manterekaistaleesta, joka yhdistää sen Etelä-Tanskaan. Jokaisena vapaapäivänä otin aamun ensimmäisen lautan mantereelle, ja pystyin vierailemaan niin Saksan kuin Tanskankin pienemmissä kaupungeissa hyvien junayhteyksien avulla. Föhrillä on kaksi naapurisaarta Sylt ja Amrum, joista jälkimmäisellä ei suvaita autoja lainkaan. Näiden saarten välissä on ns. vattimaata, jonka laskuveden aikaan mahdollistaa kävelemisen merenpohjan päällä. Saaret ovat saksalaisten lempilomakohde, jonne paetaan kesäisin kaupunkien hälinää. Silloin vuokrataan usein huvila, sillä saaren hotellien hinnat liikkuvat jossain pilvien yläpuolilla. Föhrillä vierailevat ja asuvat perheet ovat usein todella varakkaita.

Pannukakkutalossa työskenteli minun lisäkseni myös kolme muuta suomalaista, joiden kanssa jaoimme pienen kaksion työpaikkamme yläkerrassa. Työpäivät alkoivat pian venyä 11 tuntisiksi ja saimme keskellä päivää usein vain puolen tunnin mittaisen ruokatauon. Hellettä oli noin 30 astetta ja työnkuvamme oli juosta täyden ravintolan pihapuutarhassa ottamassa tilauksia, blokkaamassa ja tarjoilemassa. Ensimmäisenä työpäivänämme työnantajamme arvosteli alhaista kielitaitoamme ja ilmoitti kylmänrauhallisesti tarpeesta opetella ruokalista ulkoa. Tilauksen oton yhteydessä näet asiakas sanoi ruoan nimen ja meidän piti ulkomuistista ympyröidä oikea numero listassamme, jossa ei ollut siis mitään muuta kuin nuo noin 150 numeroa. Pelkästään 5 erilaisen oluen, lukuunottamattakaan 30 erilaisen pannukakun nimen opettelu saksaksi ja sitten yhdistäminen oikeaan numeroon oli melkoinen haaste, mutta voisin sanoa meidän selvinneen tuosta miltei mahdottomasta tehtävästä kunnialla.

Ravintolan konsepti oli hyvin toimiva ja vaikutti löytäneen asiakaskuntansa. Useat ruokailijoista olivat vakiohenkilökunnalle tuttuja ja tapasivat käydä ravintolassa aina samaan aikaan päivästä. Ruokalista koostui pannukakuista, joista osa oli täytetty suolaisilla aineksilla kuten juustolla, kinkulla, sienillä, yrteillä, tomaateilla, pestolla, merenelävillä jne. Osassa täytteinä oli sen sijaan omenoita, kanelia, sokeria, nutellaa, mansikoita, kermavaahtoa ja muita hedelmiä. Pannukakkujen, erikoiskahvien sekä väkevien ja mietojen juomien lisäksi pannukakkutalossa oli oma "jäätelötehdas". Omatekoisia jäätelömakuja oli kymmeniä ja sai tiskiltä pehmistäkin. Silloin tällöin työpäivän jälkeen saimme luvalla tehdä itsellemme jäätelöannokset kotiin vietäväksi. Pannukakuista sen sijaan jouduimme pulittamaan pienen korvauksen, mikäli mieli teki nopeaa lounasta päivän aikana. Aamupäivällä suosittuja olivat erilaiset kakut, jotka leivottiin niin ikään paikanpäällä ja asetettiin esille sisäänkäynnin viereiseen vitriiniin houkuttelemaan veden jokaisen tulijan kielelle.

Vapaina hetkinä Föhr näyttäytyi kauniina saarena. Mikäli olisin ollut paikassa ainoastaan lomalla, olisi mielikuvani huomattavasti positiivisempi kuin noiden työteliäiden kuukausien jälkeen. Tänään kuitenkin katsellessani kuvia, saatoin jo ihastella saaren rantakoreista täyttyneitä rantoja, kapeita kyläkatuja sekä maalais- ja merimaisemia. Föhrille omaleimaisia olivat kuvassakin näkyvät rantakorit, jotka ihmiset omistivat. Päivisin niissä vietettiin aikaa ystävien ja perheiden kanssa auringossa paistatellen ja iltaisin ne suljettiin häkkimäisesti pois käytöstä. Kuvatekstit paikoista saat näkyviin viemällä hiiren kuvan päälle.

Yksi meidän työläisten henkirei'istä oli paikallinen 'Milchbar' (=maitobaari), josta sai ihania cappuccinoja ja jäätelöannoksia. Sen terassilla nautin myös silloin tällöin tuoreita aamiaissämpylöitä, mennessäni iltapäivävuoroon vasta klo 11. Milchbar sijaitsee rantakadun varrella. Rantaa pitkin saattoi kävellä aina lauttasatamasta, asuntoaluiden vierttä saaren läntiseen päähän. Sesonkina noin 8000 asukkaan saari on leveimmästä kohdastaan 12km ja pisimmästä 6,8 km, mutta pääasuinalueet sijaitsevat ainoastaan n.2kmx2km mittaisella alueella.

Ostimme työnantajaltamme yhdessä pyörän, jolla klo 11 menijät aamuisin hurauttivat ruokakauppaan muiden aloittaessa työt aikaisemmin. Ilalla töiden tullessa päätökseen portaittain noin klo 21-23 alkoi laittautuminen. Kyllä, Föhrillä on myös yökerho - Olympic aivan lauttasataman kupeessa. Yökerho on saaren ainoa ja saarella on kesäisin paljon nuorisoa. Näin saimme tilaisuuden myös irrotella ja tutustua paikallisiin. Silloin tällöin ilta jatkui rannalla elävällä musiikilla jonkun soittaessa kitaraa tai yhteisillä yöllisillä kävelyillä takaisin kotiin n. 2km päähän. Julkista liikennettä saarella on tuskin lainkaan, autoja jonkin verran.

Kun syyskuu viimein koitti olimme kaikki helpottuneita päästessämme pois saarelta. Kokemuksena kesä oli ainutlaatuinen, mutta työstä saatu korvaus ei ollut riittävä sen asettamiin vaatimuksiin nähden. Minä sain matkalta rohkeutta ja itseluottamusta muuttaa ulkomaille toistekin, eikä siihen mennyt 5kk kauempaa... Se on kuitenkin jo toinen tarina.

Mikäli haluat kuulla lisää, sinulla on kysymyksiä Föhrin saaresta tai olet kiinnostunut jostain toisesta maasta tai kaupungista jätä ystävällisesti kommenttisi alle. Toivomukset huomioidaan mahdollisuuksien mukaan.