lauantai, 16. heinäkuu 2011

Rajan toisella puolella

Eilen päästin irti kaikista asenteistani itä-Berliiniiä kohtaan ja pohdin sen sijaan syvemmin mistä nuo ennakkoluuloni oikeasti johtuvat. Ajattelin ikävien mielikuvien juontavan juurensa erääseen marraskuiseen synkkään pitkään viikonloppuun jonka vietin menneisyydessäni Berliinissä. En ollut käynyt kaupungissa pitkään aikaan ja odotukseni olivat korkealla. Olimme varanneet ystäväni kanssa hotellin itäpuolelta, sillä olimme matkalla saman ketjun työhaastatteluun. Itäinen, betoninen Berliini synkässä syksyn valottomuudessa ei ollut välttämtätä se ideaalein ensivaikutelma minkä kaupungista toivoin saavani. Tuon takia en palannut pitkiin aikoihin syvemmälle itäpuolelle asuessani aina tuon jälkeen lännessä.

Eilen rakastuin itäiseen osaan uudelleen lampsiessani sen katuja takaisin kohti keskustaa.

Lisää vinkkejä tulossa, mikäli joskus mielit Berliiniin.

Metro U2 ajaa Ebelswalderstrasselle, josta alkaa Kastanienallee. Kastanienalleen varrella sijaitsee paljon pieniä putiikkeja, jotka todellakin täytyy löytää, nimittäin ulospäin liikkeet eivät aina näytä järin houkuttelevilta. Kaupoissa myydään tunnetumpien merkkien lisäksi berliiniläisten nuorten suunnittelijoiden töitä sekä kaikenlaista korua ja esinettä erilaisist materiaaleista. myös alueen kahvilat ovat erilaisia kuin muualla Berliinissä, persoonallisin sisustukseen ja julkisivuineen. Myös kauppojen nimet jäävät helposti mieleen, sillä kuka voisi ohittaa kauppa nimeltä "Who killed Bambi?" tai "Life is a joke" Otin muutaman kuvakin todisteeksi:

Kuten muistelin, itä näyttäytyy yhä länteä huomattavasti karumpana. Rakennusten julkisivuja koristavat usein tarrat ja graffitit eikä useimpien julkisivuja ole kunnostettu pitkiin aikoihin.

Karun julkisivun lomasta voi kuitenkin löytää aarteita. Yksi mieleen painuvimmista oli kauppa/kahvila nimeltä "Glücklich am Park" (=onnellinen puistossa), jonka ulkonäkö oli jo houkutteleva. Erivärisillä pöytäryhmillä katettu terassi kutsui katsomaan mitä olisi tarjolla ja tarkkasilmäinen havaitsi myös sisällä olevan vaatekaupan. Sisälle mentäessa minut vastaanotti huumaava vohvelien tuoksu ja herkullinen jäätelötiski, erilaisine makuvaihtoehtoineen. Jäätelön, crepejen ja vohveleiden lisäksi tarjolla oli erilaisia smootheita, kahveja ja virvoitusjuomia. Yläkertaan johtivat pienet portaat, joiden yläpäässä oli muutama kahvilapöytä ja hieman ylempän vaaterekkejä. Joukossa oli monipuolisesti erilaisia vaatteita, siististi rekeille hengaroituina sekä kenkiä, jopa Vagabondejakin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut second hand store, ainakaan minun silmilläni havaittuna.

Matkani jatkui Oranienburger strassea edelleen kohti keskikaupunkia eikä erikoitputiikeille tullut vieläkään loppua. Oranienbirger strassella on enemmän kahviloita ja iltaravintoloita, sen ollessa yksi Berliiniin suosituimpia iltaelämän keskuksia. Oranienburger strasse johtaa Hackhescher Marktille, joka on pieni ravintoloiden reunustama aukio. Aukiolla on usein katutaiteilijoita ja tälläkin kertaa viihteestä huolehti elävä, iloinen orkesteri ihmisten tempautuessa mukaan fiilikseen. Itsekin palasin kaupasta takaisin ulkosalle, sillä en halunnut passata ainutkertaista kesäfiiliskokemusta ilmastoituun massamyymälään. 

Aukion laidalla on kaunis sisäpiharykelmä  (Hackheschen Höfe), jonne suuntasin askeleeni seuraavaksi. Kasvien keskellä näin vaatemyymälän, sisustusmyymälän, kahvilan ja vaikka mitä muuta. Sisäpihat jatkuivat toinen toisensa jälkeen ja katselin haltioituneena ympärilleni. Talot olivat korkeita ja kattojen yllä sinersi taivas. Yläkerroissa oli selkeästi asuntoja ja alakerrat olivat liikehuoneistoja. Ihmiset nauttivat raikkaasta ulkoilmasta kahviloiden terasseilla ja ympärillä saattoi kuulla neljääkin eri kieltä. Lämmin Berliinissä ei ole vielä visiittini aikana ollut, mutta tuulen raikkaus on mukavaa vaihtelua Suomessa kokemiini helteisiin. Kerrankos näinkin päin.

Loppuillan vietin Friedrichstrassella, joka on kalliimpia liikkeitä omaava ostoskatu lähellä Berliinin muurin porttia.  Kadulle on seinään painettu kirjoitus "Friedrichstrasse - Berin Upper East Side". Upper West Side lienee siten Kurfürstendamm, lännen pitkä ostoskatu. Luin juuri Berliinin paikallislehdestä ko. kadun liikekiinteistöjen olevan Saksan toiseksi kalleimpia. Minä tyydyin ikkunaostoksiin ja tunnelman fiilistelyyn turistien kuvatessa itseään Checkpoint Charliella "rajavartioiden" kanssa.

Huomenna matkani jatkuu kohti... haha. Enpäs vielä kerrokaan. Länteen on kuitenkin suunta, mutta maa säilyy vielä muutaman päivän samana.

Tschüss!!

torstai, 14. heinäkuu 2011

Grüsse aus Berlin - Terveisiä Berliinistä

Berliinissä ollaan, vaikka eilen tuntui ettei lento koskaan lopu. Niin voi käydä kun odottaa jotain tosi paljon. Blue 1:n koneessa oli tosi kylmä ja väsymyksen painaessa päälle tuntui pitkältä tuo kaksi tuntia.

Hotellihuone ei ollut vielä valmiina saapuessani jo ennen klo 11, joten suuntasin saman tien kauupngille. Kuten aiemmin mainitsin, Berliini on loistava kaupunki shoppailla sillä hintataso on vielä tänäkin päivänä huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Todistin sen itselleni samantien ja toteutin haaveeni kynsigeelauskesta. Nyt on hieman paremman näköiset ja hintaa toimenpiteelle tuli 25€!! :) Ensimmäiseen oikeen kauppaan astuessani totesin ilokseni: Berliinissä ei ainoastaan ole normaalisti edullista vaan loppukesästä kaupat ovat vallanneet myös kesäALET! Sovittelinkin jo kivoja 5€ mekkoja, mutta ajattelin vielä pyöriä hieman enemmän enkä ostaa pamauttanut ensimmäisestä kaupasta vielä mitään. Kolme päivää aikaa ja voi olla että aleja on vielä muuallakin. Vaikka Saksa ei ajakaan tänä päivänä vararikkoon, en kuitenkaan tiedä kuka kantaa rinkkaani loppumatkan, jos innostun. Tilaa siihen onneksi alkutaistelujen jälkeen jäi.

Aiemmat havaintoni Berliinistä kaupunkina ovat usein liittyneet sen kaksijakoisuuteen. Muurin alasoton jällkeen puolieron voi edelleen havaita. voin kuitenkin ilokseni todeta, että kaupungin itäpuoltakin on alettu kovaa vauhtia kehittää. Alexanderplatzin (itäinen keskusta) läheisyydestä on purettu vanhoja rakennuksia ja sinne on tullut uusi ostoskeskus (Alexa), jonka tarjonta on yksi kaupungin ostoskeskuksien laajimmista. Lisäksi uusi valtiopäivätalon ja muurin portin alitse kulkeva metrolinja on nyt avattu ja tuo rakennustyömaana muistamani paikka saatu kuntoon.

Olin eilen jo iltapäivästä niin väsynyt että tein niin sanotun perinteisen ja helpon ratkaisun nähdä Berliiniä juurikaan evää liikauttamatta. Tässä ehkä eräs parhaita matkailuvinkkejä kaupunkiin, joten korvat ja silmät hörölle: Paikallisbussi 100 ajaa Berliinin halki reittiä, jonka varrelle sijoittuvat miltei kaikki kaupungin merkittävimmät nähtävyydet. No ei, nyt liioittelin, mutta ainakin useimmat. Ensimmäisenä lännestä lähdettäessä ajetaan tunnetun maamerkin lännen "poltetun kirkon" - Gedäctniskirchen ohi, seuraavaksi Berliinin leveintä katua, suuren Enlelipatsaan Siegessäulen ohi (tuohon torniin kiipeäminen on extremeä parhaimmillaan, en suosittele ahtaanapaikan kammoisille). Matka jatkuu eläintarhan viheralueen laitaa valtiopäivätalolle, vanhan muurin portin ohitse Unter den Linden käelyboulevardin vartta ooperatalon ja museoiden ohitse Alexanderplatzille, jossa kohoilee TV torni (tämän huipulta ovat ne kaupungin parhaat näköalat ja lippu huipulle maksaa 8€). Hyvän reitin lisäksi, turistikierrosta paikallisbussilla täydentää "selostus": Pysäkkien nimet tulevat noista nähtävyyksistä, joten esimerkiksi pysäkillä "Schoss Bellevue" voi nähdä Bellevuen linnan. Näin nähtävyydet menevät harvoin ohi huomaamatta. Eilen tosin pohdin jopa bussimatkan aikana olinko numerossa 100 vai 200.. kertoo ehkä jotain väsymykseni määrästä.

Yläpuolella Tauentzienstrasse, Kurfürstendammin jatke, jonka varrella on 5 H&M:n lisäksi paljon hyviä kauppoja.

Alapuolella valtiopäivätalo.

Ulkomaalaisten turistien lisäksi, näkyy kaupungissa paljon saksalaisia, kartaa pyörittämässä heitäkin. Aloinkin eilen pohtia, mikäli Suomesta löytyy vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet Helsingissä. Helsingistä puheenollen, en tiedä muistaako kukaan "maailman karhunäyttelyä", joka oli Senaatintorilla viime vuoden puolella? Nuo nallet ovat nyt täällä ja seisoskelevat länsi-Berliiniin Kurfürstendammilla. Kävin jo bongaamassa ja kuvaamassa niitä, mutta Suomen nallea en vielä tavannut. Ehkä jo palulumatkallani.

       

Moldovan nallen suunnittelija lisäsi taiteeseensa piirun verran opetusta :)

Tänään aloitin päivän Milchkaffeella entisaikojeni kantiksessa ( kuva yläpuolella). Hassua huomata kuinka vielä neljän vuoden jälkeenkin paikan soittolista kuulostaa yhä itse tekemältäni sisältäen edelleen kaikki tämän hetkiset lempikappaleeni.

Ohittelin aamulla jo entisen työpaikkani (yläpuolella kuva), joka ei ole kyllä muuttunut tippaakaan. Nyt on aika jatkaa kotikadulle ja sitten fiilistelystä muihin juttuihin... (lue: ostoksille :))

Kotikaupunginosani Charlottenburgin katutaidetta alla. Maalari oli kaikkien tuntomerkkien mukaan vielä jossain lähistöllä.

 

tiistai, 12. heinäkuu 2011

The love of my life

Huomenna suuntaan rakastamaani kaupunkiin ja aloitan samalla vuoden 2011 Euroopan kiertueeni, matka kulkiessa kolmen maan halki. Reitin varrella pääsen toivottavasti ottamaan aurinkoa, huvittelemaan kaivatun ystävän kanssa, tekemään hieman ostoksia, iltakävelyille jokien varteen sekä aamiaiselle yhden maailman tunnetuimman nähtävyyden juureen. Matka-aikani on 11 päivää kaikkineen ja käsittää neljä hotellia, kaksi lentoa ja kolme junamatkaa.

Tällä hetkellä pakkailen ja luulin jopa oppineeni jotain, kun tavaroita rinkkaan survoessa huomasin niiden yllättävästi mahtuvan sinne ja jättävän jopa minun mittakaavassani runsaasi tilaa ympärilleen. Kuitenkin kurkistaessani vielä "viimeisen kerran" vaatekaappiin tein jälleen kasan löytöjä ja tällä hetkellä olen jo tutummassa tilanteessa karsimassa tavaraa pois. Tästä se kuitenkin lähtee.

Lentoni lähtee aamulla aikaisin ja nukkumatti kolkuttelee jo ovelleni kellon soidessa 4:15. Noin kahden tunnin lennon päässä minua odottaa tuo aikoinaan jaettu kaupunki, jossa voin yhä tuntea selkeän puolieroja. Kaupunki, jossa olut virtaa ja aurinkoinen ilmapiiri näkyy paitsi taivaalla, myös ihmisten kasvoilla ja hintataso on vielä tänä päivänä edullisempi kuin Suomessa. Kaupunki, jossa olen jo useamman kerran todennut olevan vähän kaikkea. Olen ollut tuossa kaupungissa töissä, jolloin asuin siellä pidemmän aikaa. Sen jälkeen olen palannut noille juurilleni useita kertoja ja nyt on jälleen aika nähdä paikka kesäisissä tunnelmissa. Toivottavasti lämpöä riittää, tosin säästä huolimatta ei tämä kaupunki jätä minua koskaan kylmäksi.

Pyrin bloggailemaan lisää matkani varrelta, vaikka tällä kertaa loman puitteissa kone saa jäädä koti-Suomeen ruikuttamaan. Tämän vuoksi kuvia matkalta tulee luultavasti harvemmin ja voi olla että kerron matkastani enemmän vasta palattuani kotiin.

Hyvää yötä, kauniita unia ja lomakuvia! :)

lauantai, 25. kesäkuu 2011

Pieni paratiisisaari Pohjanmerellä

Föhrin rantamaisemia

Omatoiminen matkustusintoni sai alkunsa vuonna 2006 suunnatessani ensimmäistä kertaa maailmalle töihin...

Kesä 2006 oli ensimmäinen lomani ammattikorkeakoulusta. Olin jo pitkään haaveillut hakeutuvani töihin Saksaan ja päädyin katselemaan avoimia paikkoja talven aikana mol.fi sekä EURES -sivustojen kautta. Ravintolatyö Saksan Pohjanmeren saaristossa kuulosti houkuttelevalta ja sain kuin sainkin paikan. Pesti oli 2kk heinä-syyskuu ja pakkasin ensimmäistä kertaa tavarani muuttaakseni ihan yksin ulkomaille. Saksan kieltä olin lukenut koulussa pitkänä, mutta käyttökokemusta kielelle ei juurikaan ollut. Tavoitteeksi asetinkin kielen oppimisen ulkomaantyökokemuksen kartuttamisen ohella.

Lauttamatka mantereelle vie 40 minuuttia

Föhrin saari sijaitsee Pohjois-Saksassa, 40 minuutin lauttamatkan päässä Saksan manterekaistaleesta, joka yhdistää sen Etelä-Tanskaan. Jokaisena vapaapäivänä otin aamun ensimmäisen lautan mantereelle, ja pystyin vierailemaan niin Saksan kuin Tanskankin pienemmissä kaupungeissa hyvien junayhteyksien avulla. Föhrillä on kaksi naapurisaarta Sylt ja Amrum, joista jälkimmäisellä ei suvaita autoja lainkaan. Näiden saarten välissä on ns. vattimaata, jonka laskuveden aikaan mahdollistaa kävelemisen merenpohjan päällä. Saaret ovat saksalaisten lempilomakohde, jonne paetaan kesäisin kaupunkien hälinää. Silloin vuokrataan usein huvila, sillä saaren hotellien hinnat liikkuvat jossain pilvien yläpuolilla. Föhrillä vierailevat ja asuvat perheet ovat usein todella varakkaita.

Früchtekorb x2

Pannukakkutalossa työskenteli minun lisäkseni myös kolme muuta suomalaista, joiden kanssa jaoimme pienen kaksion työpaikkamme yläkerrassa. Työpäivät alkoivat pian venyä 11 tuntisiksi ja saimme keskellä päivää usein vain puolen tunnin mittaisen ruokatauon. Hellettä oli noin 30 astetta ja työnkuvamme oli juosta täyden ravintolan pihapuutarhassa ottamassa tilauksia, blokkaamassa ja tarjoilemassa. Ensimmäisenä työpäivänämme työnantajamme arvosteli alhaista kielitaitoamme ja ilmoitti kylmänrauhallisesti tarpeesta opetella ruokalista ulkoa. Tilauksen oton yhteydessä näet asiakas sanoi ruoan nimen ja meidän piti ulkomuistista ympyröidä oikea numero listassamme, jossa ei ollut siis mitään muuta kuin nuo noin 150 numeroa. Pelkästään 5 erilaisen oluen, lukuunottamattakaan 30 erilaisen pannukakun nimen opettelu saksaksi ja sitten yhdistäminen oikeaan numeroon oli melkoinen haaste, mutta voisin sanoa meidän selvinneen tuosta miltei mahdottomasta tehtävästä kunnialla.

Kräuterkorb, Italiano ja Apfelgarten

Ravintolan konsepti oli hyvin toimiva ja vaikutti löytäneen asiakaskuntansa. Useat ruokailijoista olivat vakiohenkilökunnalle tuttuja ja tapasivat käydä ravintolassa aina samaan aikaan päivästä. Ruokalista koostui pannukakuista, joista osa oli täytetty suolaisilla aineksilla kuten juustolla, kinkulla, sienillä, yrteillä, tomaateilla, pestolla, merenelävillä jne. Osassa täytteinä oli sen sijaan omenoita, kanelia, sokeria, nutellaa, mansikoita, kermavaahtoa ja muita hedelmiä. Pannukakkujen, erikoiskahvien sekä väkevien ja mietojen juomien lisäksi pannukakkutalossa oli oma "jäätelötehdas". Omatekoisia jäätelömakuja oli kymmeniä ja sai tiskiltä pehmistäkin. Silloin tällöin työpäivän jälkeen saimme luvalla tehdä itsellemme jäätelöannokset kotiin vietäväksi. Pannukakuista sen sijaan jouduimme pulittamaan pienen korvauksen, mikäli mieli teki nopeaa lounasta päivän aikana. Aamupäivällä suosittuja olivat erilaiset kakut, jotka leivottiin niin ikään paikanpäällä ja asetettiin esille sisäänkäynnin viereiseen vitriiniin houkuttelemaan veden jokaisen tulijan kielelle.

Saksalaisten omistamia rantakoreja

Vapaina hetkinä Föhr näyttäytyi kauniina saarena. Mikäli olisin ollut paikassa ainoastaan lomalla, olisi mielikuvani huomattavasti positiivisempi kuin noiden työteliäiden kuukausien jälkeen. Tänään kuitenkin katsellessani kuvia, saatoin jo ihastella saaren rantakoreista täyttyneitä rantoja, kapeita kyläkatuja sekä maalais- ja merimaisemia. Föhrille omaleimaisia olivat kuvassakin näkyvät rantakorit, jotka ihmiset omistivat. Päivisin niissä vietettiin aikaa ystävien ja perheiden kanssa auringossa paistatellen ja iltaisin ne suljettiin häkkimäisesti pois käytöstä. Kuvatekstit paikoista saat näkyviin viemällä hiiren kuvan päälle.

Herkullinen Milchbar

Yksi meidän työläisten henkirei'istä oli paikallinen 'Milchbar' (=maitobaari), josta sai ihania cappuccinoja ja jäätelöannoksia. Sen terassilla nautin myös silloin tällöin tuoreita aamiaissämpylöitä, mennessäni iltapäivävuoroon vasta klo 11. Milchbar sijaitsee rantakadun varrella. Rantaa pitkin saattoi kävellä aina lauttasatamasta, asuntoaluiden vierttä saaren läntiseen päähän. Sesonkina noin 8000 asukkaan saari on leveimmästä kohdastaan 12km ja pisimmästä 6,8 km, mutta pääasuinalueet sijaitsevat ainoastaan n.2kmx2km mittaisella alueella.

Saaren asukkaita

Saaren liikekeskusta

Maisemia kauppareissulla

Lautalta voit nähdä saaren kauniit rantamaisemat

Ostimme työnantajaltamme yhdessä pyörän, jolla klo 11 menijät aamuisin hurauttivat ruokakauppaan muiden aloittaessa työt aikaisemmin. Ilalla töiden tullessa päätökseen portaittain noin klo 21-23 alkoi laittautuminen. Kyllä, Föhrillä on myös yökerho - Olympic aivan lauttasataman kupeessa. Yökerho on saaren ainoa ja saarella on kesäisin paljon nuorisoa. Näin saimme tilaisuuden myös irrotella ja tutustua paikallisiin. Silloin tällöin ilta jatkui rannalla elävällä musiikilla jonkun soittaessa kitaraa tai yhteisillä yöllisillä kävelyillä takaisin kotiin n. 2km päähän. Julkista liikennettä saarella on tuskin lainkaan, autoja jonkin verran.

Auf Wiedersehen aus Föhr

Kun syyskuu viimein koitti olimme kaikki helpottuneita päästessämme pois saarelta. Kokemuksena kesä oli ainutlaatuinen, mutta työstä saatu korvaus ei ollut riittävä sen asettamiin vaatimuksiin nähden. Minä sain matkalta rohkeutta ja itseluottamusta muuttaa ulkomaille toistekin, eikä siihen mennyt 5kk kauempaa... Se on kuitenkin jo toinen tarina.

Mikäli haluat kuulla lisää, sinulla on kysymyksiä Föhrin saaresta tai olet kiinnostunut jostain toisesta maasta tai kaupungista jätä ystävällisesti kommenttisi alle. Toivomukset huomioidaan mahdollisuuksien mukaan.

 

 

 

lauantai, 25. kesäkuu 2011

Tekeekö mielesi ulkomaille? - Katse tännepäin!

Kauan olen kuullut ystäviltäni olevani aina reissussa tai käyneeni jo melkein kaikkialla. Olen ollut töissä, opiskeluvaihdossa, työharjoittelussa, matkaoppaana jne. aika monessa paikassa -  väite pitää siis paikkansa. Viimeiseen kuuteen vuoteen en ole asunut Suomessa yhtäjaksoisesti muutamaa kuukautta kauempaa.

Nyt haluan jakaa kaiken matkoiltani kanssanne. Paikka kerrallaan kerron vinkkejä, tarinoita, kokemuksia ja tapahtumia maailmalta, niistä paikoista joissa olen saanut käydä elämäni aikana. Ole ensimmäisten joukossa odottamassa päivän kohdetta ja liity blogini lukijaksi nyt. Mikäli nojatuoli- tai ihan oikeakin matkustaminen kiinnostaa, lupaan ruokkia mieltäsi ja makuhermojasi blogipäivityksilläni.

Eivätkä matkani lopu tähän. Seuraavat kohteet ovat näköpiirissä jo ihan muutamien viikkojen päästä ja se tietää lisää tarinoita maailmalta.

Hyppää siis matkalaukkuuni maailman ympäri ja muista kommentoida mikäli kyseinen päivitykseni puhuttelee juuri sinua! Mitä enemmän kommentteja ja seuraajia blogini saa, sitä useammin lupaan sitä päivittää.