Eilen päästin irti kaikista asenteistani itä-Berliiniiä kohtaan ja pohdin sen sijaan syvemmin mistä nuo ennakkoluuloni oikeasti johtuvat. Ajattelin ikävien mielikuvien juontavan juurensa erääseen marraskuiseen synkkään pitkään viikonloppuun jonka vietin menneisyydessäni Berliinissä. En ollut käynyt kaupungissa pitkään aikaan ja odotukseni olivat korkealla. Olimme varanneet ystäväni kanssa hotellin itäpuolelta, sillä olimme matkalla saman ketjun työhaastatteluun. Itäinen, betoninen Berliini synkässä syksyn valottomuudessa ei ollut välttämtätä se ideaalein ensivaikutelma minkä kaupungista toivoin saavani. Tuon takia en palannut pitkiin aikoihin syvemmälle itäpuolelle asuessani aina tuon jälkeen lännessä.
Eilen rakastuin itäiseen osaan uudelleen lampsiessani sen katuja takaisin kohti keskustaa.
Lisää vinkkejä tulossa, mikäli joskus mielit Berliiniin.
Metro U2 ajaa Ebelswalderstrasselle, josta alkaa Kastanienallee. Kastanienalleen varrella sijaitsee paljon pieniä putiikkeja, jotka todellakin täytyy löytää, nimittäin ulospäin liikkeet eivät aina näytä järin houkuttelevilta. Kaupoissa myydään tunnetumpien merkkien lisäksi berliiniläisten nuorten suunnittelijoiden töitä sekä kaikenlaista korua ja esinettä erilaisist materiaaleista. myös alueen kahvilat ovat erilaisia kuin muualla Berliinissä, persoonallisin sisustukseen ja julkisivuineen. Myös kauppojen nimet jäävät helposti mieleen, sillä kuka voisi ohittaa kauppa nimeltä "Who killed Bambi?" tai "Life is a joke" Otin muutaman kuvakin todisteeksi:
Kuten muistelin, itä näyttäytyy yhä länteä huomattavasti karumpana. Rakennusten julkisivuja koristavat usein tarrat ja graffitit eikä useimpien julkisivuja ole kunnostettu pitkiin aikoihin.
Karun julkisivun lomasta voi kuitenkin löytää aarteita. Yksi mieleen painuvimmista oli kauppa/kahvila nimeltä "Glücklich am Park" (=onnellinen puistossa), jonka ulkonäkö oli jo houkutteleva. Erivärisillä pöytäryhmillä katettu terassi kutsui katsomaan mitä olisi tarjolla ja tarkkasilmäinen havaitsi myös sisällä olevan vaatekaupan. Sisälle mentäessa minut vastaanotti huumaava vohvelien tuoksu ja herkullinen jäätelötiski, erilaisine makuvaihtoehtoineen. Jäätelön, crepejen ja vohveleiden lisäksi tarjolla oli erilaisia smootheita, kahveja ja virvoitusjuomia. Yläkertaan johtivat pienet portaat, joiden yläpäässä oli muutama kahvilapöytä ja hieman ylempän vaaterekkejä. Joukossa oli monipuolisesti erilaisia vaatteita, siististi rekeille hengaroituina sekä kenkiä, jopa Vagabondejakin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut second hand store, ainakaan minun silmilläni havaittuna.
Matkani jatkui Oranienburger strassea edelleen kohti keskikaupunkia eikä erikoitputiikeille tullut vieläkään loppua. Oranienbirger strassella on enemmän kahviloita ja iltaravintoloita, sen ollessa yksi Berliiniin suosituimpia iltaelämän keskuksia. Oranienburger strasse johtaa Hackhescher Marktille, joka on pieni ravintoloiden reunustama aukio. Aukiolla on usein katutaiteilijoita ja tälläkin kertaa viihteestä huolehti elävä, iloinen orkesteri ihmisten tempautuessa mukaan fiilikseen. Itsekin palasin kaupasta takaisin ulkosalle, sillä en halunnut passata ainutkertaista kesäfiiliskokemusta ilmastoituun massamyymälään.
Aukion laidalla on kaunis sisäpiharykelmä (Hackheschen Höfe), jonne suuntasin askeleeni seuraavaksi. Kasvien keskellä näin vaatemyymälän, sisustusmyymälän, kahvilan ja vaikka mitä muuta. Sisäpihat jatkuivat toinen toisensa jälkeen ja katselin haltioituneena ympärilleni. Talot olivat korkeita ja kattojen yllä sinersi taivas. Yläkerroissa oli selkeästi asuntoja ja alakerrat olivat liikehuoneistoja. Ihmiset nauttivat raikkaasta ulkoilmasta kahviloiden terasseilla ja ympärillä saattoi kuulla neljääkin eri kieltä. Lämmin Berliinissä ei ole vielä visiittini aikana ollut, mutta tuulen raikkaus on mukavaa vaihtelua Suomessa kokemiini helteisiin. Kerrankos näinkin päin.
Loppuillan vietin Friedrichstrassella, joka on kalliimpia liikkeitä omaava ostoskatu lähellä Berliinin muurin porttia. Kadulle on seinään painettu kirjoitus "Friedrichstrasse - Berin Upper East Side". Upper West Side lienee siten Kurfürstendamm, lännen pitkä ostoskatu. Luin juuri Berliinin paikallislehdestä ko. kadun liikekiinteistöjen olevan Saksan toiseksi kalleimpia. Minä tyydyin ikkunaostoksiin ja tunnelman fiilistelyyn turistien kuvatessa itseään Checkpoint Charliella "rajavartioiden" kanssa.
Huomenna matkani jatkuu kohti... haha. Enpäs vielä kerrokaan. Länteen on kuitenkin suunta, mutta maa säilyy vielä muutaman päivän samana.
Tschüss!!